Vihaan kun väsyttää liikaa.

Vihaan kun keittiö on niin kaukana.

Vihaan vapisemista.

Vihaan kun vihaan.

Vihaan siivoamista.

Vihaan etanoita liikenteessä.

Vihaan kun ulkona on hyvä keli ja pelaan sisällä pleikkaria.

Vihaan himassa budjaamista.

Vihaan kun ei ole muuta tekemistä kuin seinän tuijottelu.

Vihaan välkkävalvontaa.

Vihaan aamuksi sovittuja tapaamisia.

Vihaan kun palkat ei tule ajoissa.

Vihaan kun perse on kipee.

Vihaan kävelyä himaan.

Vihaan kun ei saa Peten luo kyytiä.

Vihaan kun kuulottimien johto menee varpaiden väliin ja kaikki lentää hevonvittuun.

Vihaan jatkuvaa pokausta vaikka sanoo että ei.

Vihaan isoa peukaloa.

Vihaan nalkutusta.

Vihaan omien hiusten värjäämistä.

Vihaan unia.

Vihaan Annea.

Vihaan Netflix-syndroomaa.

Vihaan kun en tiedä mitä tehdä.

Vihaan kun aivastuttaa mutta aivastus ei tule.

Vihaan kun herää aikaisin vaikka saisi nukkua pitkään.

Vihaan kun kädet ei mee taskuun kun sormukset ottaa kiinni.

Vihaan kun ei ole mitään, mitä odottaa.

Vihaan kipeetä yskää.

Vihaan pahaa oloa.

Vihaan kun porukka ei lähde.

Vihaan juntteja.

Vihaan kaljojen pohjia.

Vihaan kun on niin kova nälkä että on huono olo.

Vihaan venaamista.

Vihaan yleisiä vessoja.

Vihaan sovellusten päivityksiä.

Vihaan huutavia penskoja.

Vihaan mediaa.

Vihaan kun en keksi mitään vihattavaa.

Vihaan perjantain viimeisiä tunteja.

Vihaan rohkeutta.

Vihaan kukkahattutätejä.

Vihaan sitä yhtä nuijaa, joka aina leffassa rapisuttaa karkkipussiaan kohtuuttoman kovaan ääneen.

Vihaan surullisia kirjoja.

Vihaan HIFK:ta.